Valokuituverkon rakentaminen edellyttää kunnan kanssa tehtävää sopimusta tai lupaa ja sitä voi hakea samalla alueella useampi toimija. Eri kuntien lupa- ja sopimuskäytännöt vaihtelevat ja jo pelkkä luvan saaminen voi joskus kestää kuukausia, mutta joskus lupa voi napsahtaa parissa päivässä. Keväällä hakemuksia lähetetään eniten.
Valokuituverkon rakentaminen – kuten melkein kaikki rakentaminen – vaatii luvan tai vähintäänkin maanomistajan suostumuksen. Kuntien lupakäytännöissä on paljon eroja, ja joissakin kunnissa lupahakemus tai sijoitussopimus käsitellään hyvin joutuisasti, toisissa taas sen käsittely voi kestää useita kuukausia. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla verkon rakentamisen luvat ovat oikealta termiltään sijoitussopimuksia siitä, että verkkoa saa asentaa maanomistajan omistamalle maalle. Usein alan toimijat puhuvat luvista.
– Televerkon rakentaminen ei edellytä meillä Helsingissä rakennuslupaa, mutta tarvitsee aina maanomistajan suostumuksen, joka meillä on sijoitussopimus, kertoo tiimipäällikkö Jarmo Talvasto Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristön lupapalveluista.
Valokuituverkon rakenteiden (muun muassa kuitukaapeleita, suojaputkia sekä maanpäällisiä jakokaappeja) sijoittamiseksi kaupungin maalle vaadittava lupa myönnetään jokaiselle sitä hakevalle valokuituverkon toimijalle. Luvan myöntämisestä liikkuu kuitenkin toisinaan virheellisiä käsityksiä.
– Lähtökohtaisesti kunta myöntää suostumuksen aina, koska kyseessä on lakiin perustuva oikeus sijoittaa televiestintäverkkoa. Olemme joskus kuulleet asiakkaiden virheellisistä käsityksistä, että alueella lupa myönnettäisiin vain yhdelle toimijalle. Se ei pidä paikkansa, vaan lupa myönnetään kaikille asianmukaisille toimijoille. Luvan hakeminen on enemmän toimijasta itsestään kiinni, eli jos ei ole tarpeeksi tilaajia alueella, ei verkon rakentaminen ole järkevää eikä silloin lupaakaan haeta, kertoo Valokuitusen maankäytön asiantuntija Ville Mäki.
Sopimukset ja luvat voivat kestää
Verkon rakentaminen edellyttää kahta lupaa; sijoituslupaa (tai sijoitussopimusta) ja kaivuulupaa (tai työmaailmoitusta). Sijoitusluvassa annetaan lupa sijoittaa kunnan omistamalle maalle verkkoa, eli verkon rakenteita voidaan sijoittaa katualueelle. Kaivuulupa tai toiselta termiltään työmaailmoitus antaa oikeuden työskennellä eli kaivaa alueella. Se on haettava ennen rakentamistöiden aloittamista. Esimerkiksi Helsingissä kaivuuilmoitus käsitellään vasta sen jälkeen, kun vaadittava johtoselvitys on tehty.
– Verkon rakentamisen aikatauluttaminen on toisinaan haastavaa, koska emme tiedä kuinka kauan kunnalta kestää myöntää sijoituslupa, Mäki kertoo.
Kuituverkon rakentamisen hakemuksia, kuten muitakin infrarakentamiseen liittyviä hakemuksia, tulee kunnille eniten keväisin, koska tulevan kesän työmaat on suunniteltu toteutettaviksi. Hakemusten käsittelyajat vaihtelevat.
– Käsittelyajat vaihtelevat riippuen hankkeen laajuudesta, suunnitelmien tarkkuudesta, toteutustekniikoista, kohdealueen muista mahdollisista hankkeista, hakemuksen jättämisen ajankohdasta ja käytettävissä olevista käsittelyresursseista. Nopeimmillaan pienen alueen hyvin suunniteltu hakemus voi tulla käsitellyksi päivässä, mutta on hankkeita, joiden käsittelyaika on venynyt kuukausiinkin, Talvasto kertoo.
Lupa haetaan siltä, kenen maalla rakennetaan
Jos verkkoa rakennetaan esimerkiksi rautatien ali, tarvitaan lupa Väylävirastolta, maanteillä rakennettaessa puolestaan paikallinen ELY-keskus myöntää luvat. Jos rakennetaan yksityisen maanomistajan omistamille maille tai esimerkiksi metsän reunaan, on lupa haettava tältä yksityiseltä omistajalta. Tontin omistaja antaa puolestaan kaapelien sijoitusluvan hänen omalle pihamaalleen. Kaivuuluvan turvin voidaan toimia maanrakennustöiden ajan kunnan yleisellä alueella.
Lupahakemuksissa määritellään tiettyjä asioita, esimerkiksi miten puusto tai muu olemassa oleva infrastruktuuri, kuten sähkö-, vesihuolto tai kaukolämpöverkosto huomioidaan rakennustöiden aikana.
Myös ajoliikenne ja kevyenliikenteen järjestelyt on aina myös suunniteltava ja kuvattava tarvittaessa niille vaihtoehtoiset reitit.
Kunnat edistävät yhteisrakentamista
Kaupunki voi edellyttää samaan aikaan verkkoa rakentavat toimijat esimerkiksi käyttämään samaa kaivuuojaa. Näin pyritään vähentämään rakentamistöistä johtuvia häiriöitä alueella.
– Pyrimme suojelemaan yhteisen kaupunkiomaisuuden arvoa ja huomioimaan parhaamme mukaan muut samalla alueella tiedossa olevat hankkeet. Pyydämme esimerkiksi kaupungin omien hankkeiden toteuttamisesta vastaavilta tahoilta lausuntoja yhteensovittamisen mahdollisuuksista tai rajoitteista, jotka sopimuksessa tulee huomioida. Jos tiedossamme on muiden toimijoiden hankkeita, lisäämme yhteensovittamisehtoja sopimuksiin. Vastuu yhteisrakentamisen onnistumisista on pitkälti eri toimijoiden tietojen jakamisen avoimuudesta kiinni, Talvasto kertoo.
– Kunta voi esimerkiksi edellyttää vaihtamaan tien puolta, jos oleva infra tai esimerkiksi puusto niin vaatii. Tilaisuuksien mukaan sovitamme työt kunnan tai muiden toimijoiden hankkeisiin yhteisrakentamisen mahdollistamiseksi, Mäki kertoo.
Valokuitusen Mäki kertoo, että verkkohankkeissa suunnitelmia joudutaan muuttamaan esimerkiksi reittien osalta sekä pyritään edistämään juuri yhteisrakentamista.
Myyntikylteillekin haettava luvat
Valokuituverkon rakentaminen vaatii omat lupansa, mutta myös muita lupia on haettava. Rakentajien on informoitava alueella verkon rakentamistöistä, ja alueelle pystytettävät infokyltit vaativat myös omat lupansa. Jos alueelle halutaan pystyttää myyntikylttejä, vaativat nekin luvan, joka tyypillisesti haetaan myös kaupungilta. Luvan saaminen kestää yleensä 2–4 viikkoa. Kaikki kunnat eivät myönnä myyntikylteille lainkaan lupaa.
– Jotta verkon rakentaminen on fiksua, on siihen hyvä saada mahdollisimman paljon liittyjiä, jotta kustannukset pysyvät kurissa. Sen takia haluamme pystyttää alueelle myyntikylttejä, joissa on vinkit kuidun tilaamiseen, jos ei vielä ole tilannut valokuitua kotiinsa, markkinointikoordinaattori Aukusti Nisula kertoo.
