Skip to content

Suomen valokuitumarkkina poikkeaa muista Pohjoismaista

Categories:

Suomi on kirinyt valokuituverkkojen kattavuudessa muiden Pohjoismaiden tasolle, mutta verkkojen rakenteissa olemme yhä selvä poikkeus. Tuore Valokuitu Pohjoismaissa -selvitys osoittaa, että Suomessa vain vajaa kolmannes valokuituverkoista toimii avoimina, kun taas Ruotsissa ja Tanskassa avoimuus on käytännössä sataprosenttista. Verkkomallien ero heijastuu kuluttajahintoihin, kilpailuun ja markkinoiden kehitykseen. Tästä käytännön esimerkki löytyy Norjasta, jossa suljettujen valokuituyhteyksien nettipalvelut ovat olleet hinnaltaan muita maita korkeampia.

Tuore Valokuitu Pohjoismaissa*-selvitys paljastaa, että Suomi erottuu muista Pohjoismaista valokuituverkkojen rakenteessa ja avoimuudessa. Vaikka Suomi on kirinyt verkkojen kattavuudessa verrokkiensa Ruotsin, Norjan ja Tanskan tasolle – valokuituverkot kattavat vuoden 2026 alussa julkaistujen Traficomin tietojen mukaan jo noin 80 prosenttia maan kotitalouksista – ero korostuu verkkojen toimintamalleissa. Suomessa vain noin 30 prosenttia verkoista on avoimia, kun taas Ruotsissa ja Tanskassa avoimuusaste on lähes 100 prosenttia.

Muiden Pohjoismaiden etumatka osaltaan selittyy sillä, että viranomaiset ja kunnat ovat ohjanneet verkkojen rakentamista aktiivisesti. Suomessa taas verkkojen rakentuminen on pääasiassa markkinavetoista ja kuluttajien valinnoista riippuvaa. Tämä vaikuttaa sekä kilpailuun että kuluttajien arkeen.

“Kuluttajien valinnat määrittävät nyt markkinan ja kriittisen infran suunnan vuosikymmeniksi”

Valokuitusen toimitusjohtaja Heikki Kaunisto korostaa, että nyt Suomi on valokuituinfrastruktuurin kehityksessä ratkaisevassa vaiheessa.

– Kuluttajan näkökulmasta on hienoa, että olemme saavuttaneet lähes muiden Pohjoismaiden tason verkkojen kattavuudessa. Markkinat ovat nyt käytännössä jaettu kilpailun kautta, ja jäljellä on enää täydennysrakentamista valmiiden verkkojen sisällä. Koska valokuitu on vuosikymmeniä kestävää infraa, katse on syytä kääntää seuraavalle tasolle. Ne suomalaiset kuluttajat, jotka eivät ole vielä tilanneet valokuituyhteyttä, ratkaisevat sen, millainen valokuituinfra meille Suomeen lopulta rakentuu ja millaisia vaikutuksia kuluttajille ja yhteiskunnalle syntyy.

– Suomessa kilpailu ja kuluttajien päätökset ohjaavat voimakkaasti valokuituverkkojen rakentumista. On kohtuutonta odottaa, että yksittäinen kotitalous osaisi arvioida verkkomallien teknisiä eroja tai valokuituostoksensa pitkän aikavälin yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kyse on siitä, rakentuuko Suomeen pirstaloituneita monopoleja vai markkinakilpailua edistäviä verkkoja, joissa kuluttajalla on valinnanvapaus, Kaunisto perustelee.

Ruotsi ja Tanska avoimuuden edelläkävijöitä – Norja tekee korjausliikkeen

Selvityksen mukaan Ruotsiin on rakentunut yksi maailman avoimimmista valokuitumarkkinoista. Myös Tanskassa kaikki verkot ovat avoimia. Taustalla ovat vahvat kunnalliset investoinnit ja selkeä poliittinen linjaus avoimiin verkkoihin, jotka edistävät kilpailua markkinoilla. Molemmissa maissa avoin verkkomalli on pitänyt kuluttajahinnat kurissa.

Sen sijaan Norjassa suurin osa verkoista on ollut suljettuja, mikä on nostanut kuluttajien maksamia nettipalvelumaksuja jopa 23–64 euroa kuukaudessa verrattuna verrokkimaiden hintoihin. Paikallinen viranomainen on arvioinut yhdeksi keskeiseksi syyksi kuluttajien maksamiin korkeisiin hintoihin avointen verkkojen puutteen ja on uhannut toimijoita pakkokeinoilla. Keväällä 2026 käynnistyvä, toimijoiden yhteisesti perustama valtakunnallinen Fiberhub-portaali muuttaa tilanteen, sillä sitä kautta verkkojen omistajat avaavat verkkonsa yhtäläisin ehdoin kaikille palveluntarjoajille. Korjausliikkeen myötä kahdella kolmasosalla norjalaisista arvioidaan olevan käytössään avoin yhteys.

– Meillä on Suomessa riski ajautua Norjan kaltaiseen tilanteeseen, jossa kuluttajat maksavat korkeita hintoja netinkäytöstään, koska markkinoilla ei ole kilpailua. Olemme jo nähneet Suomessa, että suljetuissa verkoissa pienempiä ja edullisempia yhteyksiä poistetaan kuluttajien saatavilta, mikä ohjaa asiakkaita kalliimpiin vaihtoehtoihin, Kaunisto huomauttaa.

EU suosii avoimia verkkoja ja asettaa tavoitteet vuodelle 2030

EU:n digitaaliset tavoitteet edellyttävät, että kaikilla kotitalouksilla on vuoteen 2030 mennessä vähintään 100 Mbit/s yhteys, ja rahoitusta myönnetään vain avoimille verkoille. Unionin näkökulmasta avoimuus lisää kilpailua, tukee ympäristöystävällisyyttä ja vähentää päällekkäisiä rakennustöitä. Heikki Kauniston mukaan EU:n vaatimus ei kuitenkaan toteudu Suomessa, kuten sen pitäisi.

Kaunisto toteaa, että Suomessa verkkoinfrastruktuuri on teknisesti avointa, mutta todellinen kilpailu ja kuluttajan valinnanvapaus eivät toteudu palvelutarjontakerroksessa. Verkon omistaja voi hinnoittelullaan tehdä markkinoille tulon muille palveluntarjoajille kannattamattomaksi, jolloin teknisesti avoin verkko muodostuu käytännössä suljetuksi.

– Nykyisellään EU:n tukirahaa ohjautuu siis vain näennäisesti avoimiin, mutta käytännössä suljettuihin verkkoihin. Aito avoimuus edellyttää, että verkossa on kuluttajan valittavana useita palveluntarjoajia, Kaunisto summaa.

Lue Arthur D. Littlen Valokuitu Pohjoismaissa -selvitys tästä.

Lue Arthur D. Littlen Valokuitu Pohjoismaissa -selvityksen suomennos tästä.

Lue Arthur D. Littlen Valokuitu Pohjoismaissa -selvityksen tiivistelmä tästä.