Voiko valokuitua käyttää usean talon yhteisenä ratkaisuna?

Etusivu » Artikkelit » Voiko valokuitua käyttää usean talon yhteisenä ratkaisuna?

Valokuitua voidaan käyttää usean talon yhteisenä ratkaisuna teknisten jakamisratkaisujen avulla. Jaettu valokuituyhteys tarkoittaa, että yksi valokuituverkon pääteyhteys jaetaan useamman kiinteistön kesken splittereiden ja jakokaappien kautta. Tämä ratkaisu soveltuu erityisesti rivitaloille, pienille kerrostaloille ja lähekkäin sijaitseville omakotitaloille, joissa yhteinen infrastruktuuri voi tuoda merkittäviä kustannussäästöjä.

Mitä tarkoittaa valokuidun jakaminen usean talon kesken?

Valokuidun jakaminen tarkoittaa yhden valokuituverkon liittymän jakamista useamman kiinteistön käyttöön teknisten jakamisratkaisujen avulla. Tämä eroaa perinteisestä mallista, jossa jokaiselle talolle rakennetaan oma erillinen valokuituyhteys suoraan runkoverkkoon.

Jaettu valokuituyhteys perustuu optisiin splittereihin, jotka jakavat yhden valokuituyhteyden usean haaran kesken. Tekniikka mahdollistaa sen, että esimerkiksi neljän talon ryhmä voi jakaa yhden pääyhteyden kustannukset ja infrastruktuurin. Avoin kuitu -verkossa tämä tarkoittaa, että jokainen talo saa silti oman erillisen liittymänsä palveluntarjoajalta.

Käytännössä ratkaisu vaatii yhteisen päätöksen osallistuvien kiinteistöjen kesken ja sopimuksen vastuunjaosta. Jokainen talo maksaa oman osuutensa yhteisestä infrastruktuurista ja hankkii haluamansa laajakaistaliittymän itsenäisesti valitsemaltaan palveluntarjoajalta.

Miten valokuituyhteys voidaan teknisesti jakaa usean kiinteistön kesken?

Tekninen toteutus perustuu optisiin splittereihin, jotka jakavat valokuitusignaalin useaan suuntaan. Yleisin ratkaisu on 1:4 tai 1:8 splitter, joka mahdollistaa neljän tai kahdeksan kiinteistön liittämisen yhteen pääyhteyttä.

Infrastruktuuri vaatii yhteisen jakokaappin, johon päävalokuitu tuodaan ja josta erilliset kuidut viedään jokaiseen taloon. Jakokaappi sijoitetaan keskitetysti osallistuvien kiinteistöjen välille, yleensä tien varteen tai yhteiselle alueelle. Kuitujen vetäminen jakokaapin ja jokaisen talon välille tapahtuu normaalien valokuiturakentamisen periaatteiden mukaan.

Valokuiturakentaminen edellyttää huolellista suunnittelua reittien osalta. Jokainen talo tarvitsee oman valokuituyhteyden jakokaapin ja talon välille, mutta yhteinen osuus päättyy jakokaapin kohdalle. Tämä vähentää merkittävästi pitkien valokuitujen tarvetta verrattuna erillisiin yhteyksiin.

Mitä hyötyjä ja haittoja valokuidun jakamisessa on?

Kustannussäästöt ovat merkittävin hyöty jaetusta valokuituyhteydestä. Rakentamiskustannukset jakautuvat osallistujien kesken, mikä voi alentaa jokaisen talon osuutta huomattavasti. Erityisesti pitkillä etäisyyksillä runkoverkkoon säästöt voivat olla tuhansia euroja per talo.

Nopeuksien jakautuminen ei yleensä aiheuta ongelmia normaalissa kotikäytössä, koska valokuidun kapasiteetti on niin suuri. Jokainen talo saa käytännössä täyden nopeuden omaan käyttöönsä, ellei samanaikaisesti tapahdu poikkeuksellisen suurta datansiirtoa useassa talossa.

Ylläpidon vastuunjako vaatii selkeää sopimista etukäteen. Yhteisen infrastruktuurin huolto ja mahdolliset korjaukset on sovittava kaikkien osallistujien kesken. Yksittäisen talon valokuituongelma voi vaikuttaa koko ryhmään, jos vika on yhteisessä osassa.

Riskinä on myös se, että jos yksi osallistuja haluaa irtautua järjestelystä, se voi vaikuttaa muiden kustannuksiin. Tämän vuoksi on tärkeää sopia etukäteen pitkäaikaisesta sitoutumisesta ja irtautumisen ehdoista.

Millaisissa tilanteissa yhteinen valokuituyhteys kannattaa harkita?

Rivitalot ja pienet kerrostalot ovat ihanteellisia kohteita yhteiselle valokuituyhteydelle. Lyhyet etäisyydet talojen välillä ja usein yhteinen päätöksenteko tekevät toteutuksesta suhteellisen yksinkertaista. Taloyhtiöt voivat päättää yhteisestä ratkaisusta yhtiökokouksessa.

Lähekkäin sijaitsevat omakotitalot hyötyvät ratkaisusta erityisesti silloin, kun etäisyys valokuituverkon runkoon on pitkä. Kolmen tai neljän naapuritalon yhteinen ratkaisu voi tuoda merkittäviä säästöjä verrattuna erillisiin liittymiin.

Päätöksenteon kriteereinä kannattaa arvioida kokonaiskustannuksia, osallistujien sitoutumista ja teknistä toteutettavuutta. Yhteinen valokuituyhteys kannattaa harkita, kun säästöt ovat merkittäviä, osallistujat ovat sitoutuneita pitkäaikaiseen yhteistyöhön ja tekninen toteutus on suoraviivaista.

Ratkaisu sopii parhaiten tilanteisiin, joissa valokuituverkon rakentaminen yksittäisiin taloihin olisi kallista pitkien etäisyyksien tai haastavan maaston vuoksi. Yhteinen infrastruktuuri mahdollistaa valokuituverkon saavuttamisen myös sellaisiin paikkoihin, joihin yksittäisen talon yhteys ei olisi taloudellisesti järkevä.